Viikko matkan jälkeen

Kiitos kaikille blogini seuraajille, on ollut todella kivaa kirjoitella, kun tietää, että ihmiset lukevat tätä! Ennen Suomi-tunnelmia palattakoon vielä reissuun, viimeiseen illanviettoon Mumbaissa...

Hukutimme viimeisen illan haikeudet menemällä superhienoon ökyravintolaan syömään ja olemaan hienosti. Aikaisemmin päivällä bongaamamme buffetravintola olikin auki vain lounasaikaan ja jouduimme "tyytymään" ravintolaan, josta lonely planetin mukaan saa Mumbain parasta ruokaa. Meininki oli aika ylellistä ja erotuimme hieman muista illastajista (onneksi olimme sentään jättäneet rähjäiset travellerkuteet hotelliin), mutta ruoka oli erittäin hyvää ja ylelliset puitteet juhlistivat sopivasti viimeistä iltaa.

Aamuinen taksimatka, lentokenttäsäädöt ja itse lentokin sujuivat ongelmitta ja saavuimme Helsinki-Vantaalle jopa hieman etuajassa. Eero, Ilmari ja Eetin isä Jorma olivat meitä vastassa lentokentällä. Halailujen jälkeen lähdimme autolle ja ensikosketukseen suomalaiseen ilmastoon. Ilma tuntui mukavan puhtaalta ja raikkaalta, mutta paljon odotettu kylmyys ei tuntunutkaan NIIN kylmältä, lähinnä aika normaalilta ja tutulta. 

Paluun aiheuttama kulttuurishokki on muutenkin ollut aika vähäinen pieniä seikkoja lukuunottamatta. Ensimmäisenä yönä heräsin yhtäkkiä, kun oli niin hiljaista, myös VR:n junien steriili hiljaisuus tuntui aluksi jotenkin painostavalta ja omituiselta. Muutaman päivän jälkeen lakkasin etsimästä vesipulloa (kyllä, sitä kraanavettä voi oikeasti juoda) ja unirytmikin normalisoitui aika nopeasti. Ä ja ö pisteet unohtuivat ja tulivat kirjoittamiseen aluksi vain silloin tällöin, eikä ruoka aluksi maistunut oikein miltään, olisin laittanut ruisleivänkin päälle suolaa. Olin myös yllättynyt laiskasta olemuksestani, en oikein olisi jaksanut tehdä mitään hyödyllistä, vaikka olin jo pitkään hinkunut päästä treenaamaan ja edistämään omaa osaamistani. Onneksi treenausinto löytyi muutaman päivän kuluttua ja soittokuntokin on alkanut parantua.

Kymmenen kilon postipaketista ei ole kuulunut vielä mitään, mutta emme ole vielä luopuneet toivosta. Tablat hain postista jo samana päivänä kun saavuin, hienot ovat, pitää vaan opetella soittamaan niitä. Viimeiset kuvat sain lisättyä Picasaan äsken, raportti koulua varten täytyy vielä tehdä, sitten alkaa Intian matkamme ollakin jo paketissa. 

Näin viikon vietettyäni Suomessa voin sanoa, että kyllä matka kannatti ehdottomasti tehdä, aivan uskomaton kokemus. Travellaaminen on se tapa, jolla tulen jatkossakin matkustamaan ja hinku takaisin maailmalle on jo suuri. Kunhan kouluasiat saa kuntoon ja rahaa säästettyä, on lähdön hetki taas. Suuria suunnitelmia jo toki on: pari kuukautta Kaakkois-Aasiassa, Eurooppaan reilaamaan, puoli vuotta Etelä-Amerikassa, Afrikkaankin pitää päästä, miksei samantien matkaisi koko maailman ympäri! Rahaa ja aikaa se vie, mutta ei se mahdotonta ole. On se kyllä hienoa, että on syntynyt Suomeen, jossa elintasomme takia unelmien toteuttamisen ei tarvitse jäädä pelkästään haaveeksi.