Hampi

Lahdimme Hampiin, koska halusimme pitaa vahan taukoa Goan teknomelusta ja turistimeiningista. Oli todella miellyttavaa palata takaisin karpasten ja likaisten ravintoloiden keskelle, "oikeaan Intiaan". Toki Hampikin on osaltaan turismin turmelema, mutta huomattavasti vahemman kuin Goan kohteet.

Yobussi Panjimista Hospetiin oli sen verran uuvuttava kokemus, etta emme jaksaneet ekana Hampi-paivana tehda oikein mitaan; oltiin, nukuttiin ja syotiin vaan. Toisena paivana kavimme katsomassa temppeliraunioita, kavelimme hienolle tekojarvelle ja kiipesimme vuoren paalle apinatemppeliin katsomaan maisemia ja auringonlaskua. Olimme vaaralla puolella jokea asuntoomme nahden ja viimeinen venekuljetus oli mennyt tunteja sitten. Emme jaksaneet murehtia liikaa jokiongelmaa vaan menimme syomaan herkkuillallisen Tibet-ravintolaan, oli hyvaa. Olimme kuuleet huhuja, etta yhdeksaan asti joen yli jarjestetaan pimeita lauttakuljetuksia ja loysimmekin lauttapojat pimeasta rannasta. Kun hinnasta paastiin sopimukseen nousimme kiikkeraan, pyoreaan lauttakulhoon ja seilasimme siina toiselle puolelle jokea salaisissa tunnelmissa.

Hampi oli jeez, mutta ei niin ihmeellinen kaiken muun kokemamme Intian jalkeen, etta olisimme halunneet jaada sinne pidemmaksi aikaa. Kolmas Hampi-paiva olikin lahinna Goa-yobussin lahdon odottelua. Olimme nahneet Hospet-Hampi -bussimatkalla mainoksen Bear Sanctuarysta ja paatimme, etta voisimme yhta hyvin lahtea katsomaan karhuja, kuin vain istua bussiasemalla. Karhupuisto oli keskenerainen, mutta ihan jeez, emme joutuneet maksaneet mitaan sisaan. Istuimme tunnin korkealla tornissa tahystellen kohti karhujen asuinaluetta. Hengailu aurinkoisessa tornissa oli kivaa ja lopulta spottasimme myos muutamia karhuja, kyllakin aika kaukaa. Oli myos hauskaa kuunnella seurassamme olleen irkkumiehen juttuja ja kokemuksia.

Intialaiset bussit ovat kovin ahtaita meille isoille suomalaisille, eika penkkeihin meinaa edes mahtua istumaan saati sitten lokoilemaan rennosti. Oinen ajelu oli siis jalleen kerran aika levoton ja paastyamme takaisin Aramboliin oli taas aika nukkua univelkaa kiinni. Arambolissa on nyt vahemman ihmisia kuin joulun aikaan. Lahes kaikki muut turistit ovat venalaisia, johtuen ilmeisesti venalaisten tavasta juhlia uutta vuotta myohemmin. Chillailemme taalla sunnuntaihin asti, jonka jalkeen vietamme viela muutaman paivan Mumbaissa ennen paluulentoa kotiin. Lahetimme Panjimissa 10kilon postipaketin Suomeen, joten repussa on nyt tilaa lopuille ostoksille ja tulijaisille. Muuta suunnitelmaa meilla ei olekaan: reput pinkeiksi ostoksista ja rusketus maksimiin, sen jalkeen olemme valmiita hyiseen Suomen talveen.