Arambol, Arambol, Arambol. On se kumma, miten aika menee niin nopeasti, vaikka ei tee mitaan! Eiminkaan tekemiseenkin mahtui lopulta yllattavan paljon ohjelmaa: uimisen, pallopelien pelailun, kirjojen lukemisen, shoppailun, herkuttelun ja muun chillauksen lisaksi kavimme mm. aamulenkilla (rantaa pitkin juosten, tietysti), seka treenasin torvea rantakivikossa rapujen ja aaltotyrskyjen keskella. Vietimme myos yhden paivan viidakossa asuvien hippien puumajassa ja kavimme katsastamassa viereisen biitsin jonglooraus-festarit, jossa siellakin oli hyva meininki. Kaiken taman tekemisen ja ei-tekemisen keskella ultimaattinen chillaustuloskin saatiin aikaiseksi: luulin elavani jo viimeista Arambol-paivaa, mutta aamupalaravintolassa tarjoilija kertoikin, etta onkin perjantai, ei lauantai. Yksi rentouspaiva lisaa ei tietystikaan haitannut yhtaan.
Kun viimeinen paiva Arambolissa lopulta tuli, oli meininki aika haikea. Vaikka hinku paasta takaisin Suomeen onkin ollut mukana jo puolitoista viikkoa, on se aina ollut viela muutaman paivan paassa. Kun nyt vihdoin lahto tuli oikeasti ajankohtaiseksi, ei haluaisi lahtea IHAN viela, jos vaikka viela muutaman paivan olisi... Onhan meilla viela muutama Mumbai-paiva edessa, mutta hammock-lohoily ja hiekkarantameininki alkaa olla lopullisesti ohi, ainakin taman matkan osalta.
No comments:
Post a Comment