Ai ai Mumbai

Yllattavan hyvan yobussimatkan jalkeen saavuimme jalleen kerran aamu-usvaiseen Mumbaihin. Katsoimme Lonely Planetista (jota emme nykyaan oikein enaa jaksa lukea) halvan yopaikan ja paadyimme Colaballe, Salvation Army:n majoitukseen. Aamupaivalla, kun olimme lahdossa tutkimaan ymparistoa, resepshuunissa huomiomme heratti mies, joka alkoi houkutella meita ekstranayttelijoiksi Bollywood-leffakohtaukseen. Tehtavanamme olisi olla osana lontoolaisen yokerhon biletysihmismassaa. Meidan houkuttelemiseen ei mennyt montaakaan sekuntia ja sovimmekin treffit aamuyhdeksaksi saman tiskin eteen.

Aamu tuli ja selvisi, etta hommamme on peruttu, emme paasekaan Bollywoodiin. Alunperin hommaan oli haluttu kymmenen naista ja kymmenen miesta, mutta nyt tarvittiinkin enaa vain yksi mies ja pariskunta. Paikat menivat tietysti ennen kuin ehdimme sanoa muu. Olimme aluksi toki erittain pettyneita, olisihan ekstranayttely Bollywoodissa ollut aivan uskomaton kokemus. Mumbai vaikutti kuitenkin kiinnostavalta kaupungilta, joten ylimaarainen Mumbai-tutustumispaiva sopi meille myos.

Mumbai on ehdottomasti modernein kaupunki , jossa olemme yhdeksan Intia-viikkomme aikana kayneet. Meininki ja maisemat ovat kuin Keski/Etela-Euroopasta, mutta ihmiset ja kulttuuri ovat Intiasta. Ilmapiiri on todella miellyttava, taalla olisi voinut ihan hyvin viettaa useammankin viikon. Meilla oli kaytettavanamme vain kaksi paivaa ja yritimme ottaa niista kaiken irti.

Ensimmaisena paivana tutustuimme ymparistoon: ostimme mausteita ja muita tuliaisia, kavimme satamassa jatskilla ja soimme ravintoloissa. Kavimme myos mm. paivabissella legendaarisessa Leopold's Cafessa, jossa nakyi etuikkunassa vielakin luodinreiat joulukuisesta terrorihyokkayksesta. Ensimmaisen paivan kohokohta oli silti ehdottomasti kaynti elokuvateatterissa. Olimme koko kahden kuukauden ajan kuunnelleet samaa radiohittia kahviloissa, ravintoloissa, oisilla bensa-, juna- ja bussiasemilla, ja olimme lopulta saaneet selvilla, mista Bollywood-leffasta megahitti oli peraisin. Kavimme siis katsomassa "Rab ne bana di jodi:n" ja tykkasimme todella paljon.

Bollywoodissa osataan kylla tehda leffoja: ihailin kuvakulmia, varienkayttoa, efekteja, nayttelijoiden nayttelytaitoa... ei kylla jaanyt ammattimaisuudessa mitenkaan Hollywoodin varjoon! Eroavaisuus olikin intialaisessa kulttuurissa: nayttely meni valilla yli (lansimaiseen makuun), tanssikohtauksia ja lauluosuuksia oli tietysti paljon ja vaikka elokuva oli rakkaustarina, ei siina pussattu kertaakaan. Olimme tietysti aina ihan fiiliksissa, kun tuttu hittipiisi parahti soimaan, musiikki oli muutenkin hienoa. Erikoista oli myos se, etta kesken elokuvan oli valiaika: mahdollisuus siis rahastaa uudestaan popcorneilla ja muilla massyilla, seka tietysti nayttaa lisaa mainoksia.

Kun mahdollisuus omaan Bollywood-tahteyteemme kusahti, oli keksittava toiselle paivalle jotain muuta tekemista. Tukeuduimme Lounariin (taas) ja loysimme sen avulla mahtavan levykaupan, jonne loput rahamme sitten menivatkin. Loppupaiva kului kierrellessa, lepaillessa (ukulele/beatboxjamit hotellihuoneessa) ja nautimme viimeisen intialaisen auringonlaskun. Niin kaunista, niin haikeaa. Intia on kylla hieno maa, tanne pitaa tulla uudestaan. Kavelimme tanaan ravintolan ohi, jossa saa 600 rupialla syoda seafoodia ja juoda bissea niin paljon kuin huvittaa, kuulostaa sopivalta lopetukselta mahtavalle matkallemme. Kohta lahdemmekin herkuttelemaan viimeista kertaa, ennen heratysta klo 5.00 ja suuntaamista usvaiselle lentokentalle.