Syvemmalle Keralaan

Toisena viidakkopaivana kavimme ensin Pookod-jarvella. Jarvi oli ihan mukava, lumpeita ja lintuja, suomalaisille tosin jarven nakeminen ei ole mitaan kovin uutta. Lahdimme pois, kun meluavat koululaisturistit tulivat mekastamaan pedalboatteineen.

Rajen noudatti taas toivettamme turistimassojen valttamisesta ja vei meidat katsomaan padon sijaan padon takia veden alle jaanytta laaksoa. Maisemat olivat upeita ja vedesta torrottavat viela pystyssa olevat puut hienoja. Kavaisimme myos itse padon edessa olevalla lippuluukulla, mutta kun huomasimme rykelman isoja turistibusseja mutkan takana, lahdimme pois nousematta edes autosta.

Jalleen kerran paivan viimeinen kohde oli selkeasti paras. Kuruva Islandin metsaiset maisemat ja ymparilla virtaavat viidakkojoet olivat hienoja. Kiipeilimme kappyrapuissa ja ylitimme vesialueita paljain jaloin kivelta kivelle pomppien. Turisteja oli aika paljon, mutta onnistuimme valttelemaan muita alueen laajuuden ansiosta. Ihmismassojen siirto saarelta takaisin toiselle rannalle oli todella hidasta (vain kaksi pienta soutuvenetta) ja siksi aika raastavaa. Saarivierailun jalkeen Rajen vei meidat syomaan kavereidensa kotiruokaravintolaan, jossa soimme perinteisen keralalaisen aterian palmunlehdelta tarjoiltuna.

Kolmantena paivana nousimme Chembra Peakille parin kilometrin korkeuteen. Oppaamme kiipesi hirveata tahtia taukoja pitamatta ja mina ainakin olin ihan puhki jo ennen puolivalia. Loppumatkasta oppaammekin alkoi vasahtaa ja nousu helpottui. Oli aika tuulinen paiva ja tuuli tuntui vilpoiselta. Hamaannyimme ja unohdimme laittaa aurinkorasvaa ja tuloksena molemmat polttivat niskansa ja naamansa, taas.

Iltapaivalla Rajen vei meidat kalastusretkelle, joka osoittautui taydelliseksi farssiksi. "Kalastajat" eivat tuntuneet tietavan mitaan kalastamisesta, olivat kannissa ja eivat tuntuneet edes olevan hapeissaan nolosta tilanteesta. Rajen oli tottakai todella pahoillaan epaonnistuneesta jarjestelysta. Jouduimme kuitenkin maksamaan luuserikalastajille "retkesta", koska Rajen oli jo tehnyt sopimuksen eika voinut peraantya. Nelja euroa molemmilta ei toki ollut suuri menetys, mutta periaatteellisesti olisimme halunneet lahtea maksamatta mitaan.

Kalastusfarssista kettuuntuneina halusimme lahtea Kalpettasta mahdollisimman pian ja paatimmekin lahtea jo samana iltana. Odottelimme bussipysakilla muutaman tunnin yobussia, jota ei hotellivirkailijan lupauksista huolimatta koskaan tullut. Paatimme hypata seuraavaan bussiin, jolla paasisi takaisin Kozhikodeen, josta taas luultavasti olisi enemman yhteyksia etelammas. Naita busseja menikin ohi koko ajan, mutta ne eivat pysahtyneet kohdallamme, koska bussit olivat jo niin taynna. Puolenyon aikaan muutaman epatoivoisen tunnin jalkeen olimme luovuttamassa ja lahdossa takaisin hotellille, kun vihdoin yksi busseista pysahtyi. Vakivaltaa ja raakaa lihasvoimaa kayttaen kynsimme tiemme lapi hentojen intialaisten ja paasimme lopulta sisalle bussiin. Bussi oli kuitenkin jo niin taynna, etta suurin osa samalla tulleista ihmisista heitettiin takaisin kadulle, mutta me jaimme itsepintaisesti istumaan bussin lattialle rinkkojemme taakse piiloutuneena. Bussi lahti liikkeelle, ostimme liput ja matkustimme Kozhikodeen teraksisella lattialla nukkuen.

Saavuimme kahden aikaan (yolla) Kozhikodeen ja selvisi, etta seuraava bussi Trivandrumiin lahtisi vasta neljalta. Lippuja ei taaskaan saanut ostettua etukateen, joten nukuimme asemalla puolitoista tuntia ja rupesimme valmistautumaan seuraavaan bussiinryntaamiseen. Kysyin samasta toimistosta kuin aikaisemmin, mista laiturilta se neljalta lahteva bussi lahtee ja sain vastaukseksi, etta sellaista bussia ei olekaan ja etta seuraava bussi Trivandrumiin lahtee vasta 5.30. Huolestuimme hieman, mutta paatimme jatkaa bussin etsintaa. Lopulta bussi loytyikin (ja lahti neljalta), loysimme istumapaikat ja jatkoimme unia. Sekavan yon jalkeen paadyimme kohteeseemme Alleppeyhin klo 11.

Alleppey on taas huomattavati turistisempi kaupunki, joka on tietylla tavalla helpottavaa: nettikahviloita loytyy ja rannalla saamme olla rauhassa keraamatta ylenpalttista huomiota. Tulimme Alleppeyhin, jotta voisimme tutustua niihin paljon puhuttuihin Keralan Backwatersseihin. Lahdemmekin huomenna kahdentoista aikaan Houseboat-ajelulle ja palaamme takaisin seuraavana aamuna. Lupaukset matkanjarjestajilta ovat aika suuret, samoin ovat meidan odotuksemme.