Kerala, vihdoinkin.

Paastiinpahan vihdoin Keralaan, HAH! Ei kylla todellakaan niin, kuin oltiin suunniteltu... Intian rautateilla vallitsee omituinen Waiting List -systeemi, jonka mystista merkitysta emme vielakaan ole oikein ymmartaneet. Kuukausi sitten varaamamme ja maksamamme liput Jaipurista Bangaloreen olivat lahtopaivanakin viela Waiting Listilla ja vasta muutama tunti ennen lahtoa selvisi, etta WL-numeromme oli vielakin niin iso, etta emme saaneet lippuja junaan. Kuulemma jo varauspaivana oli selvaa, etta emme saa lippuja, meille siita ei tietenkaan kerrottu mitenkaan. (Rahat palautuvat automaattisesti Eetin tilille). Vitutusta ei tietenkaan vahentanyt se, etta lippuvirkailija kertoi meille, etta jos olisimme paivaa aikaisemmin tehneet varauksen, olisimme saaneet liput. Olimmehan kuukausi ennen matkaa jo monen paivan ajan yrittaneet tehda varausta, mutta lipunvaraussysteemi oli jumissa emmeka olleet saaneet lippuja...

Ajattelimme kuitenkin menna silla junalla vakisin, esittaisimme vaan tyhmia turisteja puhuen suomea jne... Jos meidat heitettaisiin ulos, olisimmehan ainakin paasseet pois Jaipurista, lupaus seikkailusta. Kyselimme kioskimyyjalta varovasti, mika on penalty liputtamatkustamisesta. Joku sakko ja kolme paivaa vankilassa. Ouch, ei kiitos. Han neuvoi meille luukun, jonka lipunmyyjan luultavasti pystyisimme lahjomaan ja saisimme jotkut "vip-paikat" jo taynna olevaan junaan. Jonotus luukulle olisi kestanyt tunteja ja junamme piti lahtea jo puolen tunnin kuluttua, sekaan vaihtoehto ei siis toiminut ja oli keksittava muuta. Lonely Planetin karttasivu vaan esiin ja selvittamaan, mita kautta paasisimme etelaan...

Nopeasti tuli selvaksi, etta etelaan ei paase Jaipurista katevasti menematta Mumbain kautta. Lopulta paadyimmekin ratkaisuun Jaipur-Mumbai, Mumbai-Kozhikode (kylla, olimme Mumbaissa kolme tuntia!). Olimme viela yhden yon Jaipurissa ja lahdimme aamujunalla kohti Mumbaita. Valitettavasti Eeti sairastui pahasti ekana junapaivana ja matkustus oli taynna tuskaa, hikea, oksennusta, ripulia ja kuumetta. Junamatkan aikana selvisi, etta intialaiset kylla matkustavat liputta, jos vaan WL on tarpeeksi pieni. Lipuntarkastaja ohjaa istumaan, jos vapaita paikkoja ilmaantuu matkan aikana. Kukaan ei ollut kuullut mitaan vankilaan joutumisesta. Ilmankos junat ovat aina niin taynna... Ehka jatkossa mekin kaytamme Waiting Listia hyvaksemme tyhmina turisteina. Kahden hikisen junapaivan jalkeen paasimme lopulta Pohjois-Keralaan, Kozhikodeen.

Luulimme, etta Kozhikode olisi pieni rantakaupunki, mutta todellisuudessa taallakin on parisataatuhatta asukasta enemman kuin Helsingissa. Ilmasto on muuttunut radikaalisti: naama valuu hikea yollakin ilman kosteuden ja kuumuuden takia, aivan kuin olisi kevyessa loylyssa koko ajan. Nukkuminen ilman ilmastointia on (lahes) mahdotonta (kokeiltiin viime yona) ja suihkun jalkeen ei ehdi tulla normaalia kuivaa hetkea ennen, kuin on jo ihan hiessa. Koko vartalo on taynna mustia tahroja, kun hiki irrottaa nakymattomat likakerrokset ihosta. Mmm.

Kozhikodessa ei ole paljoakaan turisteja, mika tuntuu aluksi vain hyvalta asialta. Se aiheuttaa kuitenkin myos ongelmia: metsastin eilen pari tuntia sopivan hintaista yopaikkaa, kun kaikki hotellit olivat joko taynna tai eivat ottaneet ulkomaalaisia asiakkaikseen. Keralassa englannin kaytto on myos aika hamaavaa, suurin osa "hotelleista" on oikeasti ravintoloita tai kahviloita. Lopulta tulimme siihen tulokseen, etta emme tule loytamaan enaa huonetta samaan hintaan kuin pohjoisessa, alkaahan nyt olla jo matkustamisen super high season. Taman ei pitaisi kuitenkaan budjettiamme kaataa, saadaan ilmastoitu huone kuitenkin alle 5e/henkilo/yo. Myos pyykinpesupalvelujen ja internet-kahviloiden loytaminen on huomattavasti hankalampaa kuin aikaisemmin.

Emme eilen paasseet viela rannalle asti, koska Eetin oli viela syyta levata sairastelun takia. Tanaan olo on jo parempi ja teemme luultavasti rantakavelyn ja tutustumme paremmin kaupunkiin. Huomenna taalla vietetaan jotain muslimijuhlaa, minka takia kaupat yms. ovat kiinni. Muslimijuhla saattaa olla myos syy siihen, etta kaikki hotellit ovat taynna.

Turisteja taalla ei ole, minka takia heratamme viela enemman huomiota kuin aikaisemmin. Hotellimme vieressa olevalla hedelmatorilla (uskomaton!) kauppiaat morjestavat meita iloisesti ja haluavat katella joka kerran, kun kavelemme torin lapi. Ostin eilen torilta muutamalla eurolla pienen viidakkoveitsen ja repun tayteen hedelmia: kokonaisen ananaksen ja vesimelonin, kilon viinirypaleita, banaaneja, mandariineja... Soin eilen ravintolassa ensimmaisen sea foodin, prawns coconut fry. Ruokalista oli taynna kaikkea niin hyvan kuulosta, etta odotukset Kerala-viikkojemme ruokailua kohtaan ovat erittain korkealla... Kohta lahetaan biitsille haistelemaan meren hajuja ja kokeilemaan, kuinka polttava etelainen aurinko oikein on!