Kohti Pohjoista.

No niin, nyt se alkaa! Viimeisena Delhi-paivana iski kamala kuumetauti, juuri sopivasti matkustuspaivana. Bussimatka Delhista Dharamsalaan oli aivan perseesta, kamalin kokemus ikina! Bussi tietysti oli muutaman tunnin myohassa, mita odotettiinkin, mutta hytiseminen kuumehoureissa meluisalla kadulla Delhissa ei ollut kovin kivaa.

Kun bussi vihdoin saapui meidat ohjattiin istumaan viimeiselle penkille bussin taakse. ALKAA IKINA MENKO BUSSIN TAKAOSAAN! Kuskin ajotyylin, auton ja tien kunnon takia meininki oli lahempana moshpittia kuin bussimatkustamista. Takapenkki oli tarkoitettu neljalla mutta meita istui siella kuusi, eeti istui nepalilaisen miehen ja japanilaisen turistipojan valissa, mina toisen japanilaisen ja nepalilaisen vanhemman miehen valissa. Yobussissa kun oltiin yritettiin tietysti nukkua, mutta selkanoja oli vino eteenpain ja nojailu edessa olevaan penkkiin aiheutti jokaisen toyssyn kohdalla epamiellyttavan iskun milloin mihinkin kohtaa naamaa. Otsa on mustelmilla ja selka muuten vaan paskana... Noin tunnin valein pysahdyimme korjaamaan/vaihtamaan bussin renkaita.

Pohjoisessa on yllattavan kylma, noin 10 astetta ainakin oisin. Emme olleet varautuneet tahan, joten loppumatka bussilla oli myos todella kylma. Kun jotkut valopaat halusivat viela pitaa ikkunoita auki oli maanpaallinen helvetti valmis. Matka kesti ilta puoli viidesta aamu seitsamaan, enka todellakaan halua kokea samanlaista hoykytysyota uudestaan. Ainakaan hirveassa kuumetaudissa.

No se valittamisesta! Paastiin tosiaan aamulla seitsaman aikaan Dharamsalaan, josta otimme heti taksin viereiseen kylaan McLeod Ganjiin. Kyla on 1700 metrin korkeudessa oleva traveller-keskus. Free Tibet-asenne ja hippimeininki on aika vahvasti lasna. Kadulla vastaan kavelee punaisiin kaapuihin pukeutuneita munkkeja ja hipit hengailevat vuoristomajoissa ja soittelevat kitaraa. Heh. Suuntasimme suoraan Green Hotelliin, josta olimme kuulleet kehuja. Hotelli on aika taynna mutta saimme huoneen, jossa on jaetut vessa- ja suihkutilat kaytavalla. Suihkusta tuskin tulee lamminta vetta ja vessa tosiaan on reika lattiassa joka itse asiassa ei edes veda. Huone on aika vaatimaton, sanky ja lamppu katossa, mutta ihan riittava, varsinkin kun maksamme huoneesta alle 1,5 euroa per tyyppi.

Suunnitelmissa on nyt ottaa rauhallisesti muutama paiva ja katsoa, jos vaikka tauti hellittaisi. Kaymme ainakin vesiputouksen takana olevaan luolaan rakennetussa kahvilassa, josta intialainen tytto kertoi meille aamupalalla. Kunnon kohetessa lahdemme varmaan pienelle trekkikierrokselle.