Matka McLeod Ganjista Delhiin sujui oikein hyvin. Delhissa meidan oli tarkoitus tutustua tiibetilaiskortteleihin ja syoda siella aamupalaa, mutta saavuimme Delhiin niin aikaisin, etta kaikki paikat olivat viela kiinni. Paatimmekin jatkaa matkaa suoraan Agraan. Emme olleet aamuyosta tarpeeksi skarppina, joten meita kusetettiin aika pahasti bussilippuja hankkiessa ja maksoimme oikeaan hintaan nahden varmaan kolminkertaisen hinnan lipuista. Paasimme kuitenkin Agraan ja samalla opimme, etta omasta nakokannasta ei kannata luopua, vaikka kaikki ihmiset ymparilla vaittaisivatkin toista.

Agrassa meininki oli juuri sita, mita odotettiinkin: armotonta kilpailua ja yritysta huijata kaikessa. Se oli oikeastaan aika huvittavaakin, hintoja saattoi polkea niin alas kuin vain jaksoi, koska vieressa oli aina joku joka suostui kuskaamaan meidat viela vahan halvemmalla. Kaksi ihmista saattoi paasta parin kilometrin matkan kymmenella rupialla eli noin 15:lla sentilla. Tarkoitus oli menna katsomaan Taj Mahalia, mutta loppujen lopuksi tyydyimme katselemaan rakennusta vain kauempaa kattoterassilta.

Agrasta menimme junalla Jaipuriin. Tarkoituksemme siirtya saman vuorokauden sisalla McLeod Ganjista Jaipuriin asti tuntui aluksi aika uskaliaalta, mutta onnistuimme siina erittain hyvin. Olemme muutenkin alkaneet tottua Intia-meininkiin; likaisuus on jo ihan normaalia ja olemme alkaneet erottaa, milloin intialaiset yrittavat huijata meita ja myyda meille jotain ja milloin taas he haluavat vaan jutella silkasta mielenkiinnosta ulkomaalaisia kohtaan. Riksha-kuskitkin voivat olla tosi ystavallisia: kun saavuimme yolla Jaipuriin, emmeka paasseetkaan yopymaan suunnittelemaamme guesthouseen, kulki kuskimme mukanamme pimeilla kujilla niin kauan, etta loysimme yosijan.

Eilinen ilta oli joko osoitus suuresta intialaisesta vieraanvaraisuudesta tai todella suunniteltu kusetusyritys. Pysahdyimme kadulla juttelemaan muutaman intialaisen pojan kanssa ja he veivat meidat tutustumaan intialaiseen musiikkikouluun, jossa paasimme juttelemaan tanssiopettajan kanssa. Taman jalkeen kavimme katukahvilassa juomassa chaita ja syntyi ajatus yhteisesta illanvietosta. Lahdimme autorikshalla yhden pojan kotiin, me ostimme kaupasta bissea ja osa toi ruokaa. Yksi pojista opetti minua tekemaan intialaista Chai-teeta. Ilta eteni mukavasti ja pojat nayttivat, miten kahdesta kilosta vuohen lihaa saa todella herkullista ruokaa. Suunnittelimme menevamme seuraavana paivana yhdessa Monkey-temppeliin ja ehka yhden pojan kyydilla Pushkariin.

Pojat alkoivat kertoa kaverinsa perheyrityksesta, joka myy timantteja ja koruja ulkomaille, mm. Gallerie Lafayettelle. Kun taman kaverin isoveli ilmestyi yhtakkia samaan taloon ja alkoi puhua meille timanttikuljetusdiilista, alkoi halytyskellot soida. Kuulemma turistiviisumin avulla voisimme vieda timantteja maahamme maksamatta veroja ja nain ansaita tuhansia dollareita. Kieltaydyimme kohteliaasti, mutta tyyppi jatkoi ehdottelua huomisesta kaynnista hanen toimistossaan jne... Olimme lukeneet Lonely Planetista juuri taman tapaisesta huijausyrityksesta, jossa kutsutaan kotiin syomaan ja ollaan todella ystavallisia ja nain saavutetaan matkailijan luottamus. Jatkoimme kieltaytymista, soimme erittain herkullisen aterian ja lahdimme. Sovimme poikien kanssa tapaamisen paikkaan, josta lahtisimme yhdessa apinatemppeliin, mutta he eivat ikina tulleet paikalle. Menimme siis kahdestaan temppelikaynnille ja lahdimme bussilla kohti Pushkaria. On vaikea uskoa, etta kaikki pojista olisivat olleet mukana kusetuksessa, he kuitenkin kertoivat paljon elamastaan ja olivat oikeasti kiinnostuneen oloisia meidan tavoistamme. Toisaalta jotkut tavat vaikuttavat nain jalkeenpain aika salamyhkaisilta, kuten heidan toive, ettemme ottaisi kuvia. Kuulemma maanantaisin kukaan ei ota kuvia auringonlaskun jalkeen, mutta tiistaina auringon noustessa ja sen jalkeen voi taas vapaasti ottaa kuvia...

Puskhar vaikuttaa mukavalta paikalta, vaikka taalla onkin aika jannia kieltoja, mm. koko kaupungissa ei saa juoda alkoholijuomia eika syoda ei-vegeruokaa. Tasta huolimatta hotellimme ravintolassa meille tarjoiltiin salaa olutta. Ajattelimme lahtea lahipaivina eramaahan kameliretkelle ja ehka menna johonkin tabla-kurssille, kuulemma taalla kurssit ja soittimet ovat huomattavasti halvempia kuin Etelassa, johon suuntaamme ensi viikolla.