Kun olin eilen aloittamassa blogin kirjoittelua koko kylasta katosi sahkot. Siisti meininki kun kaduilla ihmiset ja elaimet kavelee toisiaan pain kun kukaan ei naa mitaan! Vahitellen kojuihin ja taloihin alkoi syttya kynttiloita, meillakin oli tunnelmallinen ilta hotellihuoneessa, kun pelattiin korttia otsalamppujen valossa.
Trekkiretkemme Triund-vuorelle onnistui erittain hyvin. Alku naytti vahan pahalta, kun reitti alkoi pitkilla jyrkilla portailla ja nousu tuntui todella raskaalta. Molemmat olimme viela toipilaita ja Eetilla oli ollut viela kuumettakin edellisena iltana. Sanoimme oppaallemme Sarubille, etta edetaan aika hitaasti ja pidimmekin aika paljon taukoja. Siita huolimatta oli lahella, etta Eeti olisi kaantynyt takaisin. Ensimmainen chai-tauko (intialaista teeta) kuitenkin antoi voimia jatkaa ja paatimme toteuttaa retken suunnitelmien mukaan. Hyva niin, silla loppuvaellus sujui ongelmitta ja molemmat kokivat ihmeparannuksen taudeistaan. Talla hetkella olo on siis erittain hyva.
Ensimmainen vaelluspaiva oli sumuinen ja satoi pienia rakeita ja ylempana lunta. Aluksi tama tuntui epareilulta, olimmehan sairastaneet koko viikon hellesaassa ja ensimmainen sadepaiva osui retkemme kohdalle. Loppujen lopuksi saa ei haitannut, silla viileammassa ilmassa oli kevyempi nousta ja seuraavan paivan kirkas saa riitti aivan hyvin maisemien katseluun. Saimme siis kokea seka sumuisen etta aurinkoisen vuoriston.
Yovyimme 2900 metrin korkeudessa kahden hengen teltassa. Yo oli aika kylma, pakkastakin, mutta onneksi trekkiyhtiolta vuokraamamme makuupussit olivat tarpeeksi lampimat. Oppaan, teltan ja makuupussien lisaksi trekkipakettiimme kuului ruoanlaittovalineet seka kokki ruokaa laittamaan. Kaikki valineisto roudattiin vuoren huipulle kolmella aasilla (mielestani ne olivat aaseja, vaikka oppaamme kutsui niita poneiksi). Ilta sujui hyvin, syotiin, kierreltiin vuorta ympari ja katseltiin maisemia. Loppuillan istuimme nuotiolla paikallisten nuorten miesten kanssa ja keskustelimme tyttoystavista, vuorielamasta ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Hyisen yon jalkeen, kun olimme lammitelleet aamuauringossa tarpeeksi, lahdimme kaymaan viela hieman korkeammalla, Triund-vuoren huipulla. Ilman ohuuden huomasi siina, etta sama nousuvauhti, jossa olimme alempana pystyneet keskustelemaan vaivatta, hengastytti nyt niin paljon, ettei keskustelusta tullut enaa mitaan ja piti vaan keskittya nousemiseen. Huipulta oli tottakai aivan upeat nakymat. Vaikka poistin kameralla otetuista maisemakuvista puolet on niita edelleenkin aivan liikaa. Korkein kohta, jossa kavimme taisi olla 3300 metrissa.
Alastulo meni paljon nopeammin kuin nousu, mutta oli myos huomattavasti raskaampaa reisille ja pohkeille. Olin lahtenyt liikkeelle kesaisilla kangastossuillani ja tassa vaiheessa jatkuva kivelta toiselle pomppiminen alkoi tuntua jalanpohjissa ja nilkoissa. Huipulla lumi meni myos vaivattomasti lapi kangaskenkien. Jos ja kun lahden joskus pidemmalle trekkireissulle, kannattanee ostaa oikeat vaelluskengat. Kahden paivan retki sujui kylla hyvin nailla ja olikin onnistunut valinta, nyt kun ei tarvitse roudata mukana isoja, tilaavievia vaelluskenkia koko loppumatkaa.
Onnistuimme molemmat polttamaan naamamme auringossa, muita takaiskuja ei matkalla ollut. Hyva meininki siis! Lahdemme tanaan yobussilla Delhiin, josta jatkamme Agraan katsomaan Taj Mahalia. Talla kertaa varmistimme etukateen, etta EMME joudu bussin takaosaan. Bussimatka luulisi sujuvan muutenkin paremmin kun talla kertaa kumpikaan ei ole kuumeessa. Tarkoitus olisi tsekataTaj nopeasti ja jatkaa siita junalla Jaipuriin ja yopya siella. Bussimme lahtee kuudelta ja sita ennen olisi tarkoitus netin kautta loytaa junaliput Agrasta Jaipuriin...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment